Historia

Keskeisenä sysäyksenä Raattaman rukoushuoneen rakentamisella oli, että Kittilän kirkonkokous melko usein 1880 luvulla ja 1890 luvun alussa joutui pyytämään nimismiehen apua raattamalaisten poikien saamiseksi rippikouluun. niinpä 1893 kirkonkokous käsitteli peräti neljää tapausta, jolloinko lääninrovasti Frans Carpen järjestyksessä toinen vakinainen kirkkoherra Kittilässä turhaan odotteli raattamalaisia poikia rippikouluun. Raattama oli tiettömien taipaleiden takana todellinen erämaakylä, eikä kaikissa kodeilla vielä tuohon aikaan tunnettu riittävää huolta nuoren lukutaidosta ja sivistyksen tasosta ja kristillinen tietämyskin saattoi olla varsin niukka siksi lääninrovasti carpenin mielestä kylään oli saatava katekeettakoulu kristinopin alkeita jakamaan ja Raattaman lapsia sivistämään. Isännät ajoivat omista metsistään puut, veistivät ne umpikehikoksi ja rakennukseen puhkaistaan ikkuna- ja oviaukot vasta umpikehikoinnin jälkeen. Rakennustöiden valvonta uskottiin kylän tunnetulle saarnaajalle Mikko Pääkkölälle, joka siihen aikaan puuhasteli, kuulun ja erikoisen rakennushankkeen eli ’’Mili-äijän’’ eli ’’Gotlannin äijän’’, oikealta nimeltään Millie MC Keyn kirkkohankkeen kanssa Mikko Pääkkölä tunnettiin kylässään myös muurarina. Näin Mikko Pääkkölä sai saarnatuvan, jossa hän lähes 40 vuotta piti sunnuntaisin pyhärukoukset, mikäli ei ollut Ruotsissa, Muoniossa tai yliperällä laajoilla saarnamatkoillaan.

Katekeettakoulu

Katekeettakouluun laitettiin iso koulusali, joka palveli myös seurapiiriäni. Siihen Pääkkölä muurasi suuren piisin ja rakennuksen toiseen päähän tuli katekeetan yöpymis- ja asumishuone koulun pitämisaikoina sekä kolmas huone katekeetan ja lasten eväiden sälyttämistä ja ruokailua varten. Lääninrovasti Frans Carpen hankki Lapin kirkollisrahastosta varoja ikkunoita ja kalusteita ja välttämättömiä koulutarvikkeita varten. Kun hän Kuopion tuomiokapitullin valtuuttamana vihki katekeettakoulun, annettiin sille hänen nimensä mukaan nimeksi Karppila. Virallisissa asiakirjoissa puhutaan pitkään Karppilan rukoushuoneesta. Vasta sotien jälkeen on ruvettu puhumaan Raattaman rukoushuoneesta. Luonteensa mukaisesti katekeettakoulujen painottivat uskonnonopetusta, raamatunhistoriaa, katekismusta ja virsilaulua. Kansakoulussa laskennon ja suomen kielen opetus painottuivat kokonaan eri tavalla kuin katekeettakoulussa. Siinä, missä kansakoulut olivat kuntien ylläpitämiä ja valtion tukemia, katekeettakoulujen kulut tulivat tuomiokapitulin kautta mutta opetusministeriön kustantamina. Katekeettakoulu edusti peräpohjalaista uusklassista talonpoikaistyyliä ja tyylipiirteet tulivat varsinkin ikkunaputeissa esiin. Rukoushuoneen valvonta uskottiin saarnaaja Mikko Pääkkölälle ja hänen vanhettuaan avainten hallinta tuli Pääkkölän pojalle Juho Pääkkölälle. Hänestä valitettiin 1930-luvulla, että hän antoi avaimen monesti liian herkästi kaikenmoisille kulkijoille ja kirkonherra Arvi Merikallion mukaan matkustajat eivät yöpyessään noudattaneet hyvää järjestystä niin, että rukoushuone jäi siivottomaan kuntoon ja alkoi kaikin puolin rapistua.

Rukoushuoneen omistus

Rukoushuoneen omistivat Raattaman Kyläläiset, jotka puutavaran olivat aikaan ajaneetkin sillä, oli oma 12-jäseninen hoitokuntansa ja omat kyläläisistä valitut luottamusmiehet, jotka kyläkunta valitsi kinkereillä. Tavaksi tuli jo varhain, että kylän kinkeritkin pidettiin rukoushuoneella ja ne alettiin aina jumalanpalveluksella. Kittilän seurakunnan omistuksen rukoushuone siirtyi kauppakirjalla 08.02.1930. Kauppahinta ei päätä huimannut. Se oli 132 markkaa. Seurakunta sai yhden palstan eli tontti käsittää 660 m2 ja se ostettiin Kittilän seurakunnalle Freetrikki ja Frans Oskar Auttolta sekä viimeksi mainitun vaimolta Johannalta.  Raattamalaisten puolesta luovuttivat rukoushuoneen 08.02.1930 seurakunnalle silloisen hoitokunnan jäsenet: Freetrikki Autto, Oska Autto, Juho Ruottala, Arvid Raattama, Juho Pääkkölä, August Mikkola, Kalle Alatalo ja Paulu Kyrö. Seurakuntaa edusti ja kauppakirjan allekirjoitti kirkkoheraa Arvi Merikallio, jonka pyrkimyksenä 1930-luvun Kittilässä oli katekeettakoulujen tason nostaminen kansakoulujen veroiksi. Sitä silmällä pitäen ostettiin Rauhalasta Juho ja Eevi Rauhalalta tontti sinne tulevaa toista katekeettakoulua varten. Se maksoi seurakunnalle 100 markkaa ja vasta 1980-luvulla Kittilän seurakunta möi sen satasella takaisin Juho ja Eevi Rauhalalle, kun sain kuulla Eevi Danielssonilta, että tällainenkin hanke on ollut esillä ja Juho ja Eevi Rauhala ilmoittivat, että he tahtovat ostaa takaisin aikanaan myymänsä katekeettakoulun tontin.

Rukoushuoneen remontointia

Kittiläläiset Mauri Särkelä ja Elis Karila kunnostivat Karppilan rukoushuoneen 1930-luvun puolivälissä. Kyläläiset luovuttivat oikeutensa 1936 seurakunnalle. Tätä koskeva sopimus tehtiin kahtena kappaleena, joissa toinen kappale tuli seurakunnalle ja toisen sai kyläläisten edusmiehenä Freetrikki Autto. Juho Pääkkölä oli rukoushuoneen avainten valvojana koulupiirivanhimman nimikkeellä, mutta avainten haltijoina oli kyllä muitakin kylän isäntiä Juho Pääkkölän jälkeen. Valtion varoin Karppila saatiin korjattu 1938 ja se palovakuutettiin täydestä arvostaan.

Lestadiolainen Mikko Pääkkölä

Raattaman katekeettakoulun hengellistä opettajista on mainittava ennen muuta Mikko Pääkkölä., joka oli syntynyt Raattamassa. Hänen sukunimensä oli alkuaan Autto. Vuonna 1865 vain 16-kesäisenä Mikko Pääkkölä pääsi renkipojaksi Karesuvannon Saivonmuotkaan itselleen Pohjolan herätysliikkeen johtajalle Juhani Raattamalle. Täällä Raattaman ’’renkikoulussa’’ Pääkkölästä kehittyi erinomaisen loistava Raamatun tuntija, joka alkoi saarnatoimensa 1870- luvulla. Jo 1860.luvulla hänet tunnettiin kuitenkin alle 20-vuotiaana Kittilässä lestadiolaisuudestaan niin, että sijaiskirkkoherra Johan Nordberg merkitsi Pääkkölän nimen perään Kittilän rippikirjaan ’’utmärkt läsare’’ eli hän oli huomattava lukijaliikeläinen eli lestadiolainen. Mahdollisesti merkintään vaikutti se, että Juhani Raattama tuli könkääläisten hakemana ensimmäiselle saarnamatkalleen maaliskuussa 1868 Kittilään ja Pääkkölä lienee ollut saarnamiehelle passaripoikana samaan tapaan kuin Olli Koskamo myöhemmin. Nordberg, joka alussa oli ollut myötämielinen herätykselle, oli jo kylmennyt lestadiolaisuudelle ja suhtautui siihen hyvin kielteisesti. Mahdollisesti siksi Pääkkölä sai Nordbergiltä mainitun merkinnän. Varsinkin kuluva vuosisadan alussa Mikko Pääkkölän vaikutus muodostui merkittäväksi. Lestadiolaisuuden jakaantuessa vuosisadan vaihteessa uuteenheräykseen ja vanhoillislestadiolaisuuteen. Pääkkölä tuli kuulumaan vanhoillislestadiolaisiin, vaikka ei pannut suhteita poikki Hanhi-veljeksiin. Saarnaaja August Backin ja haukiputaalaisen Heikki Jussilan vaikutuksesta uusheränneiden ja vanhoillisten pesäero tapahtui Kittilässä noin 1910, mutta Rauduskylässä oltiin Lahden emännän kertomuksen mukaan yhteisessä rakkaudessa vuoteen 1912 asti. Hajaannus tapahtui Kittilän eri kylissä eri aikoina. Jo 1870-luvulla Raattaman pitäessä seuroja Sirkassa, oli Erkkilässä kokoontunut toinen seuraväki. Vuoden 1910 jälkeen ei enää yleisesti käyty toistensa seuroissa niin kuin oli tehty sitä ennen. Mikko Pääkkölän keskeisiksi seurataloiksi tuli Rauduskylässä Lahden talo ja Kuivasalmella Loukisen talon, jossa Pääkkölällä 1920 tienoilla oli usein seuratoverinaan Robert Vepsäläinen Kajaanista. Kun Pääkkölän vaikutusala kaventui Kittilässä hajaannuksen jälkeen, muoniolaiset ottivat Pääkkölän omakseen ja siellä hän oli varauksitta rakastettu puhuja. Usein Pääkkölä suuntasi kulkunsa porolla yli Pallaksen Muonioon pyhärukouksiin tai seuroihin. Mikko Pääkkölä voikin pitää yhtenä Muonion kristillisyyden isistä. Vanhoillislestadiolaisten ja uusheränneiden epäonnistuneessa Oulun sovintokokouksessa 1911 Pääkkölä oli vanhoillislestadiolaisten merkittävimpiä kokousedustajia siinä, missä Pietari Hanhivaara uusheränneillä.  Vuonna 1910 Pääkkölä oli vanhoillislestadiolaisten vuosikokousseurojen saarnaajakin. Kun Pääkkölällä oli likeiset hengelliset siteet ja kirjeyhteys Paulus Rantalaan Keskipohjanmaalle ja tämä yhteys oli peräisin 1880-luvulta, jolloin Rantala oli Enontekiöllä ja yhteisiä puhujamatkoja tehtiin ruijaan, jäi Pääkkölä Rantalan tavoin vanhoillislestadiolaisuuden jakaantuessa 1934 ’’pikkuesikoistenää eli rauhansanalaisten puolelle. Pääkkölällä oli 1930-luvulla rukoushuoneella pari kertaa saarnakumppanina Toivo Korpela. Kuulijat kuitenkin pahentuivat siivoamattomaan kielenkäyttöön ja toisella kertaa kylän isännät yksissä tuumin Oskari Autton johdolla sanoutuivat Korpelasta irti ja kielsivät kutsumasta ryöttämiestä toiste Raattaman rukoushuoneelle. Saipa Mikko joka moitteita, että häneltä puuttui henkinen erottamisen armolahjan, kun hyväksyi Korpelan puhumaan. Tämä jäi vain vähäiseksi episodiksi Raattaman rukoushuoneella. Mikko Pääkkölä ei ollut koskaan katekeetta, mutta opettajan tointa saarnamiehenä hän kyllä hoiti jo vuodesta 1870 lähtien, jolloinka hänet kirkkoherra Karl Abiel Heikelin aloitteesta valittiin kotikylänsä pyhäkoulun opettajaksi. Ensimmäisenä Raattaman katekeettana voitaneen pitää puolankasyntyistä mustalaiskatekeetta K.F. Lindströmiä, joka oli pitkään Kittilässä lasten opettajana ja antautui elämänsä lopulla lähetystyöhön omien heimolaistensa parissa. Hän asui Välitalonvaaran pikkupuolella Alakittilässä pokkalaisten lappalaisvaimonsa Inkerin kanssa. 1890-luvun lopussa tuli eteläisestä katekeettapiiristä katekeetaksi Raattaman simolainen Jaakko Artturi Miettunen, jota Kuopion piispa Gustaf Johansson ahdisteli piispantarkastuksessa lestadiolaisuuden taki ja väitti lasten lukutaidon eteläisessä katekeettapiirissä taantuneen Miettusen opetuksen alaisuudessa. Jopa Miettusen erottamista Johansson suunnitteli 1892 piispantarkastuksessa. Vähän aikaa pohjoisessa katekeettapiirissä oltuaan kittiläläiset siirsivät Molkojärven Laitavaaran isännän takaisin eteläisen katekeettapiirin lastenopettajaksi. Miettusella kun muun ohessa oli porokarjansa Molkojärvellä ja Gustaf Johansson siirtyi arkkipiispaksi Turkuun.

Useampi Katekeetta

Vuonna 1905, jolloinka Kyrön verityöt tapahtuivat pyhän tuomaan päivänä aivan katekeetta koulun naapurissa Hätäsen talossa, asui Hätäsessä kiertokoulun pidossa Raattamassa silloin ollut vt. katekeetta Aarne Lampela, Kittilän linnanvahdin Karl August Lampelan poika. Hän pääsi pakenemaan kamarin ikkunasta ja hälytti kylän miehet apuun. Tässä traagisessa tapahtumassa menetti kolme Hätäsen talon asukasta henkensä ja lisäksi vielä talon tytär haavoittui. Vuosina 1904–05 oli katekeettana E.A. Auno, joka 1906 lähti lähetyskouluun Helsinkiin. Raattamassa ollessaan hän seurasi mielenkiinnolla Pääkkölän pyhäiltaisin pitämiä pyhärukouksia. Aunon jälkeen palveli katekeettana mm Alakylän koulun opettajan Aleksanteri Fräntin sisar, Liisa Fränti ja sitten seurasi vuodesta 1919 aina 1950-luvun alkuun ulottunut pitkä Olga ruotsalan työkausi aina siihen asti, kunnes katekeettakoulut lakkautettiin ja opettajat pantiin lakkautuspalkalle siihen asti kunnes saavuttivat säädetyn eläkeiän. Tämän kohtalon koki Olga Ruotsalakin. Kun olga Ruotsalan mies kaatui sodassa, hänelle oli sijaisena ainakin Martta Niva, nykyinen Oinonen Hanhimaasta ja oma tyttärensä Seija, Nykyinen Ylitalo.

Kirkkoherra Arvi Merakallion tilastojen mukaan Kittilän eri kiertokoulussa oli vuonna 1938 koululaisia kaikkiaan 300. Koulupaikkoja katekeettakouluja varten oli tuohon aikaan 40 eri paikkaa. Kouluaikaa oli yhtä koulua kohden vuodessa 36 viikkoa. Eri koulutuspaikoissa oppilaiden määristä riippuen pidettiin koulua yhdessä yhdeksän viikkoa. Vuonna 1941 Kittilässä toimi vielä 4 kirkollista lastenkoulua. Vuoden 1945 tilaston loppuun rovasti Auno kirjoitti, että katekeettakoulut olivat hänen mielestään aikansa eläneitä. Niin entinen katekeetta kuin Auno olikin, Hänestä oli tullun kansakoulujen kannattaja, Uudenheräyksen kansaopiston isä ja Kittilän yhteiskoulun vanhempainneuvoston jäsen, Kittilä-seuran vetäjä jne. Katekeettakoulun pitäminen Aunon kohdalla oli kantanut runsaan ja hyvän hedelmän.

Kansakoulu Raattamaan, rukoushuoneen kunnostus

Oman kansakoulun Raattama sai 1950-luvun alussa ja sekin toimi aluksi rukoushuoneen tiloissa, kunnes nykyinen omakoulutalo valmistui 1960-luvulla. Tultaessa 1960-luvulle, rukoushuone oli mennyt niin huonoon kuntoon, että kirkkoherra Pentti Raunio ehdotti rukoushuoneen purkua tai myyntiä. Sitä raattamalaiset eivät halunneet ja heidän edusmiehensä, rukoushuoneen suntion tehtäviä ja lämmitystä hoitanut kirkkovaltuutettu Armo Raattama sanoi: ’’Silloin Kittilässäkin saa panna kirkon ovet kiinni, jos kerran Raattaman rukoushuone puretaan.’’ Näin rukoushuone päätettiin kunnostaa. Esi-isien talkoohengellä aikanaan aikaansaatua Jumalan huonetta kyläläiset yksituumaisesti vaativat korjattavaksi, ja se myös kunnostettiin. Viimeinen suurehko remontti toimeenpantiin rukoushuoneella 1977, jolloin rukoushuone sai mm. puhujapöntön. Krusifiksi on Helsingin Paavalin seurakunnan leiri- ja retkeläisryhmän lahjoittama. Samoin alttariliina on Paavalin seurakuntalaisen lahjoitusmatkalta, jonka vetäjänä oli Paavalin seurakuntalaisilla Enontekiön entinen kirkkoherra Pekka Halmesmaa. Viimeinen iso lahjoitus oli kylän naisten ja rouva Lindmanin yhteishanke, kaunis ryijy, joka esittää Neitsyt Mariaa. Se palvelee samalla rukoushuoneen alttaritauluna.

Nykypäivä

Raattamassa on jälleen virinnyt toive rukoushuoneen kunnostuksesta, josta aluearkkitehti Jarmo Lokio on laatinut alustavan suunnitelman ja 310 tuhanteen markkaan päättyvän kustannusarvion. Kyläläiset aikovat anoa projektille EU-rahoitusta ja toivovat myös Kittilän seurakunnan hallintoelimiltä asialla suopeutta. Tarkoitus on ottaa rukoushuoneen alkuperäiset hirsiseinät esille pirtissä. Rukoushuoneeseen pitää saada vesijohdot ja saniteettitilat. Sisävessan rakentamista pidetään tärkeänä. Harmonia on hankittu aikanaan kylän diakonianaisten keräämin varoin ja sen hankkimisessa kylän diakoninaiset ahkeroivat aikanaan useita vuosia. Kylässä toimii vilkkaasti seurakuntapiiri. Lapsille pidetään päiväkerhoa seurakunnan toimesta. Raattaman kylässä on monia nuoria perheitä, joten pyhäkoulun päiväkerhotyön tulevaisuus näyttää valoisalta. Rukoushuoneella on muutamia jumalanpalveluksia vuodessa. Kauneimmat joululaulut tilaisuus ja joulukirkkokin on ollut muutaman kerran. Seurakunnan lähetyspuhujat ja vierailevat saarnamiehet tuovat vaihtelua seurakuntatilauksiin. Keväisin rukoushuoneella pitävät väliin tilaisuuksia myös leirillä olevat etelän seurakuntien hiihto- ja lasketteluryhmät.

Historiakatsaus on entisen kirkkoherran Toivo Kulpakon käsialaa.